Lisää pennejä ja strandvalleja!

Persoonat kiinnostavat. Ja kun persoonista kiinnostuu, heistä haluaa tietää ja kuulla enemmän.

Heitä haluaa nähdä ja aistia. Fiilistellä.

Veikkausliiga kätkee sisälleen persoonia, jotka erottuvat. Jotkut suorapuheisuudellaan, toiset läsnäolollaan ja toki on heitäkin, jotka antavat tekojensa kentällä puhua puolestaan.

Kaikkia persoonia yhdistää kuitenkin yksi yhteinen asia: he kiinnostavat ihmisiä ja heitä seurataan.

Päättyneen Veikkausliiga-viikon osalta esiin ponnistivat FC Lahden Teemu Penninkangas sekä Vaasan Palloseuran Sebastian Strandvall.

Urheilulehti riipaisi "Pennistä" kasaan artikkelin, joka pursusi elämänmakuisuutta ja tartuntapintaa. Se artikkeli kertoi ihmisestä – eikä niinkään siitä miten ihminen potkaisee palloa välillä oikealle ja sitten joskus vasemmalle.

Penninkangas osaa toki molemmat edellä mainitut potkut, mutta hän antaa itsestään vieläkin enemmän kuin 90 minuuttia kerran tai kaksi viikossa. Hän antaa itsestään tarinan.

Myönnetään. Penninkangas on tehnyt itseeni suuren vaikutuksen vuosien varrella urheilullisuudellaan. Se kuinka urheilija valmistaa ja huoltaa kehoaan yksittäisen 90 minuutin eteen, lopulta jättäen kentälle aina kaikki energiavarantonsa, on ihailtavaa.

Ja kun yhtälöön lisätään ulospäin suuntautunut persoonallisuus, en jääne ihailujeni kanssa yksin. Toimikoon tästä esimerkkinä Urheilulehden tekemä artikkeli.

Kun Vepsun Strandvall heitti pelipaitansa sunnuntaina katsomoon täydellisen euforian räjähdellessä ulos kokeneen pelaajan sielusta, oli Ruudun klippiä kelattava uudestaan kaikkiaan kuusi kertaa.

Strandvallin tuuletus ei ollut mielestäni sattumaa tai vahinko. Kyseessä oli juuri sellainen tuuletus, jotka suurilta persoonilta tulevat sieltä kuuluisasta selkäytimestä.

Mietitäänpä kuinka paljon Vaasan ilta olisi menettänytkään yhteisöllisyyttä hehkuvan tunnetilan jakamista, mikäli Strandvall olisi nostanut kätensä pystyyn ja kävellyt unissakävelijän kaltaisia kepeitä askelia keskiympyrään 3-0-osuman jälkeen?

Veikkausliiga tarvitsee mielestäni lisää pennejä ja strandvalleja. Aitoja ja alkukantaisia sekä spontaaneja tekoja ja suojamuurien vallatonta murskaamista, kun sen aika on. Niissä teoissa ei ole mitään pahaa tai hävettävää.

Päinvastoin.

Ihmiset nimittäin rakastavat nähdä niitä ja pelaajista tulee seuratun jalkapalloilijan lisäksi esiin seurattu ihminen. Ja kun tarpeeksi seurataan, liittyy seuraajien joukkoon myös media. Näin toimii mielenkiintoisten tarinoiden ekosysteemi.

Ja tämäkin vielä!

VPS on voittanut tosiaan nyt neljä peliä putkeen. Yhdeksän tehtyä maalia ja ei ainuttakaan päästettyä maalia omiin. Tässä tulos, kun jaksetaan uskoa omaan tekemiseen – ja ryhdytään tekemään maaleja. Tuoksuuko tässä jo menolipun leimaus ylempään loppusarjaan? Vepsun pukukopissa asuu tällä hetkellä Suomen suurin itseluottamus.