Seinäjoella ilmiön ytimessä

Matkasin viime lauantaina Seinäjoelle tutustumaan Seinäjoen Jalkapallokerhon tarinaan, ottelutapahtumaan sekä seurayhteisöön. All Inclusive -kokonaisuus huipentui SJK:n ja IFK Mariehamnin Veikkausliigaotteluun.

Kyseessä oli ensivisiittini OmaSp Stadionille. Ensivaikutelma harvoin pettää ja auton pysäköinnistä alkaen olin myyty aika lailla kokonaisvaltaisesti.

Raimo Sarajärven esittelykierroksen aikana avartui nopeasti SJK:n yritys olla merkityksellinen ja olla sitä nimenomaan myös käytännössä. SJK:n ottelu on niin paljon enemmän kuin yksittäinen jalkapallo-ottelu. Tällöin keskiössä on myös palveluvalikoiman ulottaminen mahdollisimman monelle eri kohderyhmälle. Toki olosuhteet antavat tähän kaikkeen ainutlaatuisen mahdollisuuden, mutta mielestäni kaikki lähtee koko seuran yhteisestä tahtotilasta olla enemmän kuin jalkapallojoukkue.

SJK:n ottelutapahtuma on kokoontumispaikka, jossa ihmiset viihtyvät ja tutustuvat. Palvelut toimivat kansainvälisellä tasolla ja jokaisesta stadionin penkiltä näkee pelitapahtumat erinomaisesti – istuen tai seisoen. Irtaantuminen arjesta on helppoa, kun antaa tunnelman ja ihmisten energisen läsnäolon voiman viedä mennessään.

IFK Mariehamnin kahden maalin johto kääntyi ensin tasatilanteeseen ja ottelun viime hetkillä kotijoukkueen kauan kaivatuksi voitoksi. Sarajärvi ja toinen SJK:n voimahahmoista, Petteri Lehtimäki, olivat viimeisiä, jotka poistuivat katsomosta. Onnittelijoita riitti, mutta ennen kaikkea riitti ihmisiä jakamassa samaa tunnetta omasta seurasta, joka koetaan merkitykselliseksi.

Joskus kauan aikaa kylvetty yhteisöllisyyden siemen on kasvanut jykeväksi SJK-puuksi, jonka yhä kasvavilla oksilla rakentuu tarinoita, joista esimerkin ottaminen on hyvin todennäköisesti viisauden alku.

SJK raapi lauantaina kipeästi tarvitsemansa kolme pistettä, joista riittää lämpöarvoa Veikkausliigan kovien panosten syksyyn. Samaan aikaan, kun Helsingin Jalkapalloklubin nousujohteisuus tuotti Oulun kaadon myötä paikan sarjakärjessä, menetti KuPS kaksi pistettä Valkeakosken iltapäivässä. Kyllä tässä sellainen syksy tuoksuu Veikkausliigan osalta, että stadionien iltavaloissa päästään lunastamaan keväällä luvattuja asioita: tästä puhutaan vielä pitkään.

Tämäkin vielä!

Ei mitään uutta Vaasasta. VPS:n voittoputkesta on tullut jo rutiininomaista, joskin täysin ainutlaatuisen ilmiömäistä sellaista. Yhdeksän niitä voittoja on nyt peräkkäin. Kokonaisvaltaisesti käsittämätöntä. Kuka se puhuikaan, että VPS pelaa ensi kaudella eurokentillä?