Vieraskynä: Tilinpäätös

Mitä kaudesta 2013 jäi viivan alle? Mitä Tepsin kannattajan kannattaa kaudesta muistaa, ja mistä syistä se veti mustavalkoisen mielen mustaksi?

Odotukset vs. tulokset

Odotukset olivat kauden alla korkealla. TPS rankattiin yleisesti Klubin ykköshaastajaksi. Paperilla porukka näytti mitalijengiltä. Rima oli korkealla, mutta sen yli piti mennä tyylikkäästi korkeushypystä tutulla flopilla.

Median asettama mestarisuosikin viitta on perinteisesti pelottava. Yleensä se on tarkoittanut menestyksen kaikkoamista, kuoleman suudelmaa. Valitettavasti pessimisti ei pety. Kauden loputtua tuntui kuin olisi ollut kolmantena pyöränä Erich Honeckerin ja Leonid Brezhnevin kuuluisassa suudelmassa.

Tyylin sijasta tulos oli floppi. Kahdeksas sija maistui Aurajoen rannalla vain ja ainoastaan kitkerältä. Siltä mitä saa suuhunsa kun makaa rähmällään mudassa. Rimakin jäi jotenkin kaatuessa kivuliaasti selän alle. Paperilla kova joukkue vaikutti kentällä paperilta.

Rapan eväät

Menestystä odottaneiden kannattajien silmissä Tepsin päävalmentaja Marko ”Rapa” Rajamäki sai syntipukin roolin. Heikot tulokset ja erityisesti europeleistä ensimmäisellä kierroksella luxemburgilaiselle Jeunesse Eschille putoaminen saivat monelta kupin nurin. Päävalmentajan päätä vaadittiin vadille.

Koska tulosta ei syntynyt, kiinnitti moni huomiota tyyliin. Pelitapa nähtiin taktisesti köyhänä ja otteet kamalana katseltavana. Rapan eväiden epäiltiin olevan syöty. Apuvalmentaja Jussi Nuorelan ei koettu auttavan asiaa. Hän sai kesken kauden siirron lihapiirakkaosastolle katsomovalmentajaksi.

Aiemmin menestystä tuoneelle päävalmentajalle alkuvuodesta annettu kauden 2015 loppuun ulottuva sopimus näytti yhtäkkiä riski-investoinnilta. Salaliittoteoreetikot epäilivät toimitusjohtajan tehneen päävalmentajalle viimeisen kaveripalveluksen ennen omaa siirtymistään toisaalle. Aseveljestä tuli hyvä veli.

Casa ja Reiska

Niin, huhtikuussa kävi selväksi, että Tepsin toimitusjohtaja Marco ”Casa” Casagrande siirtyy Palloliiton leipiin. Oivaa tulosta seurassa tehnyt seuraikoni, diplomi-insinööri ja viittä vailla juristi jätti seuraajalleen suuret saappaat. Palloseurassa alkoi uuden messiaan metsästys.

Elokuussa koitti uusi aikakausi. Toimitusjohtajaksi kruunattiin Pohjanmaalta Turkuun saapunut Juha ”Reiska” Reini. Huhumylly pyöritti miehestä yhtä sun toista näkemystä, mutta suurimpaan myllytykseen taisi sittenkin joutua Reini itse. Hänelle ja muille valkeni nopeasti, että edessä olisivat lähes raamatulliset mittasuhteet saava kulukuuri. Pimeys on jo laskeutunut Turkuun, paiseita ja heinäsirkkaparvia odotellaan.

Kulukuuri

Kausi 2013 tuli Tepsille kalliiksi monessa mielessä. Pelaajista suuri osa oli lasaretin puolella pitkin kautta, mutta maksettavaa tuli myös muussa mielessä. Riskit laukesivat niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Tämä näkyi myös kirstun pohjalla. Kauden päätyttyä seuran rahat olivat siinä määrin loppu, että hevosmiesten tietotoimisto kertoi vuoden 2014 budjetin käytännössä puolittuvan.

Kauden kalkkiviivoilla kannattajat katsoivat kauhulla miten pelaajia siirtyi muihin seuroihin. Lähes ikoniseen asemaan mustavalkoraitaisissa nousseiden pelaajien sopimuksia ei ollut varaa uusia. Sydänten kapteeniksi tituleerattu Juho ”Kyösti” Lähde siirtyi Seinäjoelle. Peräti 200 ottelua Tepsissä täyteen saaneen Sami ”Räpy” Rähmösen huhuttiin siirtyvän paikalliskilpailijan riveihin. ”Hyvä Räpy!” -huudot muuttuisivat vanhojen ukkojen tarinoiksi Kupittaan Veritas-stadionin Olympiakatsomon yläriveillä.

Missä ensi kaudella kannattajat sitten huutelevatkaan? Stadionkiista ja Tepsin huutolaispojan asema onkin oman messunsa arvoinen tarina.

Mitä Sinä muistat Tepsin kaudesta 2013? Tai haluat olla muistamatta?

Mikko Pakarinen pitää Hornankattila-blogia, joka tarkastelee pääasiassa jalkapalloilevaa maailmaa pilke silmäkulmassa.

Lue myös Mikko Pakarisen edelliset Vieraskynät:

Esittäytyminen (4.11.2012)
Wayne’s Coffee (7.3.2013) 
Turkulaisen jalkapalloilun geopolitiikka (23.7.2013)