Ilmiömäistä, Veikkausliigasta! Osa 62: Tältäkö sen piti tuntua?
Tässä juttusarjassa Veikkausliigan kehityspäällikkö Eero Tuominen hehkuttaa jo kolmatta kautta Veikkausliigan ympärillä säkenöiviä asioita, tekoja sekä tietenkin ihmisiä. Niistähän ne ilmiöt on tehty. Tälläkään kertaa kolumnissa ei ole käytetty apuna viestintätoimistoja – eikä liioin tekoälyä.
Veikkausliigan asiakaslupauksena kuluvaan kauteen julistettiin keväällä, että tältä se Veikkausliiga tuntuu, kun oikein silmiin katsotaan. Isoja lupauksia, isoja unelmia sekä seassa myös hyppysellinen jalkapallon muotoisia haaveita.
Nyt, kun kesäillat ovat vaihtuneet syksyn kuulaisiin ehtoisiin ja on aika valmistautua Veikkausliigakauden huipennuksiin, monen mielestä tuntuu juuri siltä miltä pitää.
Monestakin syystä.
Yksi keskeisimmistä on tietenkin se, että panosta on pöydässä kuin eri ruokalajeja Linnan Juhlissa konsanaan. Eli paljon.
Pelataan mestaruudesta, europaikoista, sarjassa pysymisestä, sadoistatuhansista euroista sekä Kuopion Palloseuran osalta vielä eurokenttien liigavaihettakin.
KuPSin sunnuntainen voitto FC Interistä pyöräytti mestaruustaistelua vielä suorastaan ihanasti sekaisin. Vai voitko sinä nimetä tässä vaiheessa jo absoluuttisen varman Veikkausliigamestarin vuosimallia 2025?
Tai vastaavasti sarjan kellariosasto. FC Haka, AC Oulu vai KTP? Vai joku muu? Kuka lähtee? Vai lähteekö peräti kaksi? Mahdotontahan noita on nimetä varmuudella.
Ja ennen kuin mennään edes niin pitkälle syksyä, päästään seuraamaan kukin haluamaltaan etäisyydeltä taistelua Mestaruussarjan viimeisestä paikasta, jonka arvo sekin on euroissa mitattuna tuntuva. Jopa suuri. VPS, IF Gnistan, FF Jaro vai jopa IFK Mariehamn? Siinä on neljä kysymysmerkkiä, joihin vain syksyn sävel tietää vastauksen.
Tein mielestäni perusteellista taustatyötä, jonka pohjalta en löytänyt Suomesta pääsarjatason palloilulajia, jossa pelataan sarjan alusta loppuun vastaavan mielenkiintokertoimen sekä jännitysmomentin voimakkuudella kuin Veikkausliigassa. Siksi tästä asetelmasta on jokaisen Veikkausliigan kanssa kosketuksissa olevan ihmisen oltava aidosti ylpeä.
Tältä se tuntuu! Tuntuu miltä luvattiin tuntuvan!
Rohkaisenkin itse kutakin kulkemaan kaduilla rinta rottingilla, kasvoilla odottava hymy ja valmius kertoa ohikulkijalle, että tätä syksyä ei kannata nukkua. Muuten tuntuu vähemmän.
Ja tämäkin vielä!
Turun jalkapalloilun jylhä suunnannäyttäjä FC Inter hävisi sunnuntaina kauden ensimmäisen ottelunsa. Nytkö se kurssi muuttui? Tästäkö alkoi alamäki? On parempi, että pysyn objektiivisena, mutta mikäli verokorttini ei olisi Veikkausliigan kassaholvissa, olisin valmis julistamaan, että turkulaiset pääsevät…äh…ai niin, se objektiivisuus.
