​Kahdeksan tunnin maraton

Tätä lauantaita oli totisesti odotettu. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut mennä paikan päälle katsomaan ottelua tai pääkaupunkiseudulla jopa otteluja, mutta tällä kertaa valinta päätyi kokonaisuuteen. Vaikka Liigacupin otteluja oli tullut katsottua useitakin, Veikkausliiga on kuitenkin Veikkausliigaa. Maailman parasta suomalaista seurajoukkuejalkapalloa.

Joten tällä kertaa valinta kohdistui määrään, omaan nojatuoliin, televisioon ja läppäriin. Kiitos sen, että otteluaikoja oli porrastettu (ainakin tämän fanin unelma – älkää vain muuttako tätä), pystyi Veikkausliigan avauskierrosta seuraamaan noin kahdeksan tunnin ajan. Ja näkemään kunnolla kahdeksan joukkuetta, vähän heikommin neljä muuta. No, nämä tällä kertaa pieneen varjoon jääneet joukkueet tulevat käsittelyyn sitten ensi viikonloppuna.

Turussa Inter törmäsi VPS:n vankkaan puolustukseen ja asenteeseen. Maaliton tasapeli oli tietysti pieni pettymys katsojalle, koska viime vuonna meitä faneja hemmoteltiin mahtavilla maalimäärillä. Taistelujalkapallon ystäville ottelu tarjosi paljon, tosin mestaruustaisteluun povatun Interin esitys jätti kysymysmerkkejä. Tavallaan harmi, että Liigacupissa loistanut Ilari Kangasniemi ei tällä kertaa päässyt tositoimiin, mutta nuoren miehen aika koittaa varmuudella vielä.

Seuraavaksi käsittelyyn HJK-SJK studioineen. Tero Karhulla oli tuttu energia päällä ja asiantuntijat olivat tehneet kotiläksyt odotetun hyvin. Mehmet Hetemaj, Marko Rajamäki ja Tuukka Kotimäki toivat tietämyksensä tutulla laadulla katsojalle. Mutta kello 15.00 alkaneen pelin suurin tähdistö oli kuitenkin HJK. Klubi näytti neutraalin katsojan silmin tuoreelta, halukkaalta ja kaikin puolin hyvältä. SJK:n päivä ei ollut paras, joten isommat johtopäätökset voi jättää tulevaisuuteen.

Sitten tulikin valintaongelma. Myönnetään, oletettu kärkipää kiinnosti. Ruudusta päälle Ilves-KuPS ja läppäristä pyörimään vuorotellen IFK Mariehamn-TPS sekä FF Jaro-FC Lahti. Keskittyminen meni kuitenkin Tammelaan ja KuPS:n yllättävän vahvaan suoritukseen. Viime kaudella historiaa tehnyt joukkue oli muuttunut paljon, valmennusta myöten, mutta se ei näkynyt missään. KuPS on usein ollut ongelmissa Ilveksen kanssa, mutta nyt ei. Petteri Pennanen maestroi keskikenttää ja tehoja tuli. Ilves ei nyt saanut unelma-alkua, KuPS sai. Ilvekselle jäi paljon parannettavaa, mutta ei mitään pois KuPS:lta. Vahva esitys mestareilta.

Nousijajoukkueet avasivat molemmat pistetilinsä, TPS tasapelillä ja FC Lahti voitolla. Maalit tuli kelattua, mutta tarkemmat kadunmiehen analyysit jäävät seuraavaan kierrokseen.

Jos päivän avausottelu ei tarjonnut maaleja, päätösottelu tarjosi. AC Oulu pelasi loistavan talven ja jatkoi siitä, mihin oli jäänyt. Lukemat 5-1 Gnistania vastaan mairittelevat vierasjoukkuetta, mutta tehokas jalkapallo on kivaa katsottavaa. Ja tietysti kuusi maalia. Ennen kaikkea pitkän istumarupeaman päätteeksi ilahdutti se ilo, jonka pystyi etänäkin aistimaan. Markku.fi Areenalla satoi vettä, mutta Sergei Eremenkon maalin tuulettelu ja myöhemmin Rasmus Karjalaisen osuman jälkeinen villi juhliminen saivat todella hyvän mielen päälle. Ruutu tarjosi vielä hienoja kuvia faniensa edessä juhlivista Oulun pelaajista – voi vain kuvitella, miten hyvältä faneistakin tuntui se, että parin alavireisen vuoden jälkeen joukkue johtaa sarjaa! Seuraavaksi on sitten edessä toinen vierailu Helsinkiin ja Töölöön.

Sitä peliä ja tulevaa kierrosta tuskin malttaa odottaa. Perjantaina ensin kolme peliä, lauantaina kolme. Tosin lauantaina taitaa tämä Veikkausliigafani nostaa hanurin penkistä ja mennä paikan päälle katsomaan, miten Oulu panee kampoihin Klubille.

Show jatkuu tähtineen. Vanhat tutut – kuten Teemu Pukki, Rasmus Karjalainen ja Petteri Pennanen – ja tuoreemmat kasvot, kuten Julius Körkkö, Toivo Mero ja Teemu Hytönen. Veikkausliigan kattaus on jälleen täällä ja se on hyvä.